Blackface- keskustelu – Uhriutumista vai rasismia?

YLE uutisoi vanhasta jouluperinteestä Tiernapojista, jossa Murjaanien kuningas lauleskelee olevansa musta ja lopulta hänen pitää polvillaan rukoilla Herodesta. Uutisen pointti ei kuitenkaan ole tämä, vaan se, että Tiernapojat ovat osa ns. ”Blackface”- perinnettä, jossa valkoihoinen on värjännyt kasvonsa tökerösti tummaksi. Uutista varten oli haastateltu musiikinopettaja Minja Koskelaa ja kansalaisaktivisti Maryam Abdulkarimia. Koskelan mukaan Blackface on rasistinen käytäntö, jolla on rasistiset juuret, vaikka sitä ei ymmärrettäisikään rasistiseksi. Abdulkarimin mukaan se myös pilkkaa alisteisessa asemassa olevien tilannetta ja ominaisuuksia, sekä tekee vähemmistön edustajista karikatyyrejä. Abdulkarimin mukaan perinne perustuu vallan väärinkäyttöön ja sortoon.

 

Tarkastellaanpa asiaa hieman syvemmin.

 

Suomi ei ole ollut siirtomaavalta. Suomessa ei ole sen vuoksi mitään syytä potea kolonialistista krapulaa, kuten esim. Iso—Britannialla, Ranskalla, Hollannilla, Espanjalla ja monella muulla Euroopan valtiolla on. Suomi ja suomalaiset eivät ole millään lailla vastuussa myöskään USA:n rotusorrosta tai orjamarkkinoista. On suorastaan törkeää yrittää kaataa noita hirmutekoja meidän suomalaisten niskaan ihan vain sen vuoksi, että olemme valkoihoisia. Meillä on omat luurankomme kaapissa, mutta niillä ei ole mitään tekemistä noiden historiallisten hirmutekojen kanssa, emmekä myöskään ole millään tavoin suoraan hyötyneet historiassa siirtomaiden avulla hankituista rikkauksista, joten on pelkästään valheellista, alentavaa ja yleistävää käyttäytymistä liittää suomalaiset velvolliseksi tuohon kollektiiviseen katumukseen. Eli jo tässä mentiin YLE:n uutisoinnissa metsään.

 

Suomalaisten kanssakäyminen tummaihoisten kanssa suuremmassa mittakaavassa on varsin tuoretta. Vaikka ensimmäinen Suomen kansalaisuuden saanut tummaihoinen Rosa Emilia Clay sai sen jo 1880- luvulla, niin tummaihoisia ei käytännössä ollut Suomessa ennen 1990- luvun alkua, jolloin ensimmäiset somalit saapuivat poliittisina pakolaisina Suomeen Neuvostoliitosta, somalidiktaattori Siad Barren kukistuttua Somaliassa. Tätä aiemmin Suomeen saapuneet tummaihoiset olivat lähinnä adoptiolapsia tai urheilijoita. 1990- luku muistetaan kuitenkin Suomen historiassa synkimpänä aikakautena suomalaisten suhtautumisessa tummaihoisiin. Historian kirjoihin ovat jääneet tuolta vuosikymmeneltä mm. Joensuun skinhead- liikehdintä ja ammuskelutapaukset Nastolan pakolaiskeskuksessa. Voidaan sanoa suoraan, että nuo olivat rasistista tekoja.

 

Mutta mikä on siis rasismia? Voiko rasismi olla subjektiivinen kokemus, vai voidaanko se määritellä objektiivisesti? Kuten kaikki tietävät, niin meillä jokaisella on oma toleranssi eri asioihin ja jotkut meistä loukkaantuvat asioista helpommin kuin jotkut toiset, joten subjektiivinen kokemus ei voi tuoda virallista määritelmää rasismille. Sen siis täytyy perustua objektiiviseen määritelmään, jossa otetaan huomioon kaikki asiaankuuluva tieto ja jätetään henkilökohtaiset ennakkoluulot syrjään. Ennakkoluulojen syrjään jättämisestä puhuttaessa pitää sen kattaa kaikki Suomessa asuvat ihmiset. Niin kantasuomalaiset kuin maahanmuuttajataustaisetkin.

 

Minilex.fi- sivustolla rasismi määritellään seuraavasti: Rasismilla tarkoitetaan ihmisten rodun, etnisen taustan tai biologisten eroavaisuuksien perusteella tapahtuvaa syrjintää, eli ihmisten eriarvoista kohtelua. Suomessa rikoslaki kieltää syrjinnän rodun perusteella eri tilanteissa. Tämä kielto perustuu perustuslaissa turvattuun jokaisen oikeuteen tulla kohdelluksi samanarvoisina. Rikoslaissa esimerkiksi kielletään syrjintä, työsyrjintä, sekä kiihottaminen kansanryhmää vastaan rodun perusteella.

 

Eli käytännössä … jos kohtelee eri etnisiä ryhmiä tasa-arvoisina kaikkien kanssa, niin ei syyllisty rasismiin. Ja näinhän sen nimenomaan kuuluukin olla. Jos jotain ihmistä ei valita työhön, tai hänelle ei anneta opiskelupaikkaa esimerkiksi sen vuoksi, että hän on tummaihoinen, niin kyse on rasismista. Jos jotain ihmistä vainotaan pelkästään sen vuoksi, että hänen ihonvärinsä on erivärinen, niin kyse on rasismista. Jos jotain ihmistä haukutaan ihonvärinsä tai muun geneettisen ominaisuuden vuoksi, niin kyse on rasismista. Helppoa siis kuin heinänteko. Miksi tämä aihe sitten tuottaa jatkuvasti vaikeuksia?

 

Se tuottaa vaikeuksia siksi, että rasismi- käsite laajennetaan nykyään kattamaan epämääräisen joukon muitakin asioista ja sen vuoksi, että samalla se supistetaan ainoastaan kattamaan valkoihoisten harjoittaman syrjinnän. Miten esimerkiksi suomalainen jouluperinne, jossa yhden oppilaan kasvot värjätään tummiksi, voi olla rasismia? Senkö vuoksi, että meillä on lakiin saakka kirjattu kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus suomalaisessa yhteiskunnassa? Senkö vuoksi, että meillä pidetään huolta vähäosaisista, olivat he ihonväriltään minkä värisiä tahansa? Eikö tummaihoisella ole Suomessa oikeutta värjätä näytelmää varten kasvojaan vaaleiksi? Ellei olisi, niin silloin voisimme puhua rasismista, koska yhdenvertaisuus ei toteutuisi. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin Suomessa oikeus värjätä kasvonsa minkä värisiksi tahansa. Oli ihmisen sukujuuret sitten missä päin maailmaa tahansa. Se on nimenomaan yhdenvertaisuutta. Se ei ole yhdenvertaisuutta, että kasvot saa maalata kaikilla muilla väreillä, mutta ei tummiksi.

 

Minja Koskela kertoi YLE:n uutisessa, että Blackfase- käytäntö Suomessa on rasismia, koska se on rinnastettavissa Hollannin rasistiseen Zwarte Piet- perinteeseen, jossa valkoihoiset maalasivat kasvonsa tummiksi ja käyttäytyivät narrimaisesti ja tummaihoisia halventavasti. Eli koska hollantilaiset ovat olleet siirtomaavalta ja ovat harjoittaneet orjakauppaa ja ovat halventaneet tummaihoisia perinteissään, niin meidän suomalaisten tulee kokea myös niin huonoa omaa tuntoa omasta jouluperinteestämme, että meidän on lopetettava tai muutettava se. Mitenkäs on America’s Got Talent- ohjelman juontajan Nick Cannonin suhteen, kun hän esittää valkoihoista sketsihahmoa Connor Smallnuttia? Entäs räppäri Chamillionaire, parodioidessaan valkoihoista uutistoimittajaa videollaan? Tai kun Nazeem Hussain esittää sketsissään Prinssi Harryä? Entäs Snoob Dog esittäessään valkoihoista Todd- nimistä heppua? Jne. Jne. Kaikki nämä Whiteface- hahmot ovat parodioita ja korostavat valkoihoisten stereotypioita. Miksi kukaan ei pahoita näistä mieltään? Siksi, että kaikkien, niin valko- kuin tummaihoistenkin mielestä tummaihoisilla on oikeus tehdä itselleen Whiteface. Ongelma tulee vasta siinä vaiheessa, kun valkoihoinen tekee itselleen Blackfacen. Myös Suomessa. Koska valkoihoisten keksieurooppalaisten kolonialismi aikoinaan. Ja jopa siitä huolimatta, että minä itse aikoinaan ja monet muut, halusimme olla Murjaanien kuningas. Se oli tavoiteltu rooli Tiernapojissa. Eikä vähiten sen vuoksi, että maailma oli tuolloin ja on edelleen täynnä tummaihoisia idoleita, kuten Pele, Muhammed Ali, Kareem Abdul Jabbar, Jean Tigana, Miruts Yifter, Johnny Lee Hooker ja kaikki muut tummaihoiset starat meille valkoihoisille pikkupojille. Nykyään nuo oman aikani idolit ovat jo nuorille kenties tuntemattomia, mutta tilalle ovat tulleet Kobe Bryant, Anthony Joshua, 50 Cent ja lukemattomat muut nuorisoidolit. Minulle Blackface ja Murjaanien kuningas kuvasti pikkupoikana yhteenkuuluvuutta, eksotiikkaa ja ylpeyttä. Ei rotusortoa ja rasismia. Joten on väärin sanoa, että Murjaanien kuninkaan roolin vuoksi kasvojen maalaaminen perustuisi yksiselitteisesti rasismiin. Sellainen tulkinta on parhaimmillaankin pelkkä ennakkoluulo, joka pitäisi objektiivisen tarkastelun periaatteiden mukaisesti karsia pois ja perustaa poisvetämisen vaatimus faktoihin. Jotta faktat selviävät, niin aiheesta pitäisi teettää kattava kysely ja tehdä päätös sen perusteella. Ja kysely ei saa tapahtua johdattelevasti ja luomalla jo ennakolta rasistisen ilmapiin kysymällä, että saako valkoihoinen maalata kasvonsa tummiksi näytelmää varten, vaan tasa-arvoa noudattavalla kysymyksellä, että saavatko ihmiset maalata kasvonsa eriväriseksi näytelmää varten?

 

Maryam Abdulkarim taas puhuu alisteisessa asemassa olevien tilanteen ja ominaisuuksien pilkkaamisesta ja vähemmistöistä tehtävistä karikatyyreista. Abdulkarimilla on toki pointtinsa, mutta miksi rajoittaa tilanne pelkästään vähemmistöjä koskevaksi? Jos vähemmistöjä ei saa pilkata, eikä heistä saa tehdä karikatyyrejä, niin miksi sitten enemmistöstä saisi? Onko enemmistön tunteet ja kokemukset vähemmän tärkeät ja yhdentekevät? Abdulkarim kirjoittaa blogissaan, että ”… yhteiskuntaa pitää rakentaa kaikkien ehdoilla. Sen jälkeen ihmiset pystyvät auttamaan itse itseään ja tekemään oman elämänsä. Jokaisessa ihmisessä on kyky ja voima siihen, jos vain sortavat rakenteet puretaan.”

 

Eikö suomalaista yhteiskuntaa ole rakennettu juuri tuolla tavoin? Yhteiskunta ei voi ottaa yksin vastuuta yksittäisen ihmisen kouluttautumisesta, kotoutumisesta ja työllistymisestä. Yhteiskunnalla tulee olla vastuu ainoastaan tasavertaisen kohtelun ja mahdollisuuksien tarjoamisesta. Loppu on ihmisen omissa käsissä ja niin kuuluukin olla. Kukaan tai mikään ei voi kantaa vastuuta yksittäisen ihmisen elämästä ja haasteista, sillä jokainen ihminen on etupäässä itse vastuussa elämästään. Uhriutuminen tarkoittaa monesti luovuttamista ja pakenemista. Uhriutuminen on monesti myös naamioitumista tekosyiden verhon taakse ja se helppo vaihtoehto valittavaksi, koska se ei vaadi peiliin katsomista, eikä se vaadi muutosta, eikä se vaadi ponnisteluja. Suomalainen yhteiskunta on täynnä mahdollisuuksia, niin meille kantasuomalaisille, kuin maahanmuuttajillekin. Jos yksi ovi menee kiinni, niin toisia aukeaa. Menestys ei vain tule kenellekään ilmaiseksi. Se vaatii työtä. Se vaatii opiskelua. Se vaatii rajojen rikkomista. Jos jokin yhteisö Suomessa on jäänyt jälkeen muista, niin se ei johdu missään nimessä siitä, että heille ei olisi tarjottu samoja mahdollisuuksia menestyä kuin muillekin. Suomessa laki takaa sen. Se johtuu siitä, että he ovat pitäneet kiinni asioista, joilla ei enää kehittyvässä Suomessa ja maailmassa pärjää. Eli Abdulkarim on oikeassa. Sortavat rakenteet tulee murtaa. Mikään yhteiskunta ei ole täydellinen, ei edes Suomi, mutta vähintäänkin yhtä paljon murrettavaa on myös maahanmuuttajayhteisöjen sisällä itsessään. Paino sanalla  vähintään.

 

Rasismi on minusta vähän niin kuin uskonto. Se on hyvä tekosyy sille, että ei päässyt tavoitteeseensa.

  • Morgan Freeman, tummaihoinen näyttelijä

 

Kuinka saamme rasismin loppumaan? Lopetetaan siitä puhuminen. En kutsu sinua valkoiseksi mieheksi ja pyydän, että sinäkään et kutsu minua mustaksi mieheksi.

  • Morgan Freeman, tummaihoinen näyttelijä

 

Ja lopuksi vielä; Me suomalaiset olemme olleet kansana lähes aina alisteisessa asemassa. Milloin meitä ovat alistaneet ruotsalaiset ja milloin venäläiset, joten uskoisin, että me suomalaiset osaamme asennoitua alisteiseen asemaan riittävän hyvin. Pitäisikö kaikki noihin suomalaisten sorron aikoihin viittaava symboliikka ja perinteet kieltää meitä loukkaavina? Vai olemmeko me kasvaneet noista haavoista jo yli riittävällä tasolla? Mielestäni olemme. Ehkäpä muidenkin kansojen ja etnisten ryhmien olisi syytä ottaa samanlainen askel elämässään? Mennyttä ei voi poistaa, eikä sitä voi muuttaa, mutta jonkin ajan kuluttua se on vain osa historiaa, jolla ei ole tekemistä enää nykyhetken kanssa. Turha siis takertua menneeseen, vaan kannattaa keskittyä tulevaisuuteen. Siellä on elämä ja siellä on tavoitteet. Tehdään yhdessä töitä niiden saavuttamiseksi ja Suomesta parempi paikka meille kaikille. Tasapuoisesti.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

82 − = 81