”Räväytyksestä” huolimatta, tai sen johdosta

Kuten aiemmin sanoin, uutinen on mielestäni se, että tämä on uutinen vuonna 2018. Olisin iloinen, jos näkisin johtavat poliitikot ottamassa kantaa ihmisoikeuksiin ja enemmän mukana tällaisessa. – Touko Aalto (Iltalehti 7.8.2018)

 

 

Maailma muuttuu. Myös suomalaisten mielikuvat, moraali ja arvot siinä sivussa. Sen olemme saaneet kokea kouriintuntuvasti viime päivinä, kun Vihreiden puoluejohtaja Touko Aalto vieraili Tukholmassa ja kävi vapaa-ajallaan paikallisessa homobaarissa ”räväyttämässä”, kuten Iltalehti asiasta uutisoi. Tänä vuonna on nimittäin kutakuinkin kymmenen vuotta siitä, kun silloinen ulkoministerimme Ilkka Kanerva lähetteli tekstiviestejä siihen aikaan vielä tuntemattomalle tanssijattarelle Johanna Tukiaiselle. Tekstiviestikohun seurauksena Kanerva joutui jättämään ulkoministerin tehtävänsä vuoden 2008 huhtikuussa.

 

Kohu Kanervan erotiikalla sävytetyistä tekstiviesteistä kasvoi niin suureksi, että siitä tuli kansainvälisen tason uutinen. Asiaa käsittelivät muiden muassa brittiläiset Reuters ja BBC, jenkkimedia CNN ja ruotsalainen Aftonbladet. Asiaa kommentoivat julkisuudessa Suomen johtavista poliitikoista pääministeri Matti Vanhanen, Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ja presidentti Tarja Halonen. Iltasanomat uutisoivat englantilaisen politiikan asiantuntijan Ian Dalen lausunnon, jossa Kanerva määriteltiin turvallisuusriskiksi Suomen valtiolle. Myös Suojelupoliisi ilmaisi huolensa Kanervan viestittelystä. Kokoomuksen kansanedustaja Tuija Nurmi vaati Ilkka Kanervan eroa ja myös SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma vaati Kokoomukselta lausuntoa, että seisovatko he Kanervan takana vaiko eivät. Heinäluoman mukaan Kanervan viestittely vaikutti Suomen ulkopoliittiseen uskottavuuteen.

 

Lopulta Kanervasta tehtiin kantelu oikeuskanslerille. Kantelussa vaadittiin selvitystä siitä, että onko Kanerva rikkonut virkamieslakia? Kanervan katsottiin kantelussa esiintyneen vastoin laissa määritellyn virkamiesaseman edellyttämää käyttäytymismallia, syyllistyneen virkapuhelimensa väärinkäyttöön, valehteluun, kotirauhan häirintään, sekä myös seksuaaliseen häirintään. Kuukauden sisällä Kanervasta tehtiin kaikkiaan yhdeksän kantelua, joissa vaadittiin kannanottoja Kanervan kykyyn toimia ministerinä.

 

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei kuitenkaan nähnyt Kanervan toiminnassa mitään lainvastaista. Silti Kokoomuksen puheenjohtaja Katainen ilmoitti, että Kanerva ei voi enää jatkaa ulkoministerin pestissään. Syyksi Katainen ilmoitti harkintakyvyn puutteen yksityiselämässä, hämmennystä aiheuttaneet lausunnot, sekä toimintakyvyn ja uskottavuuden heikkenemisen. Kanerva jäi samana päivänä sairaslomalle ja ulkoministerin pestissä jatkoi Alexander Stubb.

 

Mitä jos Ilkka Kanerva olisikin kymmenen vuotta sitten ollut Tukholmalaisessa homobaarissa paidattomana läpsimässä miestä takapuolelle ja poseerannut pallomerialtaassa alushoususillaan naisiksi pukeutuneiden miesten kanssa? Veikkauksena, että sitä loanheiton ja kölin alta vetämisen määrää Kanerva ei olisi enää henkisesti kestänyt, vaan olisi romahtanut työkyvyttömyyseläkkeelle, ellei jopa vielä pahemmin?

 

 

Touko Aallolla on siis pointtinsa. Olisiko tärkeämpää keskittyä todellisiin ongelmiin? Vai tuleeko myös tällaisista asioista uutisoida? Oliko esimerkiksi Ilkka Kanervan saama julkisuus ja kohtelu oikeassa mittakaavassa? Kuinka moni ihminen joutuisi jättämään työpaikkansa, jos sen menettäisi tekstiviestillä tanssijatyttöselle tai -pojalle? Tai jos on vapaa-ajallaan menettänyt harkintakykyään ja toilaillut tavalla tai toisella? Jos työnsä hoitaa hyvin, niin eikö se ole pääasia? Toki ymmärrän Kanervan tapauksessa sen, että valtionjohtoon kuuluvan henkilön tulee olla uskottava, eikä voi vapaa-ajallaan pöljäillä samalla tavalla kuin esimerkiksi hitsari, siivooja tai trukkikuski, heitä kuitenkaan yhtään väheksymättä, sillä julkiuuskuvassa vaikutukset voivat olla mittakaavassa melkoisen erilaiset. Mutta jos mittakaavaa supistaa, niin ihan yhtä lailla hitsari, siivooja tai trukkikuski voi aiheuttaa merkittävää vahinko sen yrityksen julkisuuskuvalle, jonka palkkalistoilla ovat. Se harvemmin vain kiinnostaa ketään.

 

Mutta oleellinen kysymys kuuluu, että olivatko Ilkka Kanervan takavuosien toilailut niin paljon enemmän uskottavuutta vähentävää kuin Touko Aallon viimeaikainen ”räväytys”? Jos oli, niin Ilkka kaiketi ansaitsi kaiken sen loanheiton, ja jos ei, niin pitäisikö loan lentää vielä vuonna 2018? Vaikka Aalto ei olekaan ministerin virassa vielä, niin saattaa sitä jonain päivänä olla? Onko uskottavuuteen tullut sitä pestiä ajatellen jo riittävän suuri särö, vai unohtuuko tällainen siihen mennessä kun hallitusta muodostetaan ja ministerin pestejä jaetaan? Vai onko nykyään jo ihan OK, että suomalainen johtava poliitikko voi ”räväyttää” Aallon lailla ilman, että siitä on mitään sen kummempia vaikutuksia henkilön poliittiseen uraan? Äänestäjät sen kaiketi ensikädessä päättävät. Luottoa edustajantehtäviin ja jopa korkeammalle joko löytyy, tai sitten ei. ”Räväytyksestä” huolimatta, tai sen johdosta.

 

Nyt myös Facebookissa:

https://www.facebook.com/Takapiru-Mielipidekirjoituksia-yhteiskunnallisista-asioista-1818919304856694/?modal=admin_todo_tour

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 60 = 65