Suomessako vahva ja toimiva demokratia?

Eduskuntavaalit ovat jälleen seitsemän kuukauden päästä. Silloin on taas se hetki, kun suomen kansalaiset hakeutuvat vaaliuurnilleen äänestämään ehdokkaitaan. Jälleen kerran he unohtavat, että Suomen hallitusmuoto parlamentaarinen demokratia on rakennettu siten, että kyseessä eivät ole henkilövaalit, vaan puoluevaalit. Jälleen kerran he äänestävät valtaosin niitä samoja ehdokkaita, jotka ovat saattaneet päätöksillään Suomen asiat tähän nykyiseen jamaan. Jälleen kerran uudet kansanedustajat ovat vanhoja urheilijoita, julkkiksia jne. joilla ei ole välttämättä mitään edellytyksiä valtakunnallisten asioiden hoitamiseen. Tämä on SE Suomi, johon olemme viimevuosina tottuneet.

Kaikki merkit siis viittaavat siihen, että Suomi tulee jatkossakin elämään velaksi, kansaedustajat ajamaan omia etujaan yrityslobbauksillaan, byrokratia kasvamaan entisestän, itsemääräämisoikeutemme supistumaan osana EU:ta ja valtionjohto laatimaan pakon edessä loppuun asti suunnittelemattomia uudistuksia ilman mitään käsitystä niiden kokonaisvaikutuksesta valtiontalouteen ja toimivuuteen. Eikä yksittäinen ihminen pysty sille asialle jatkossakaan mitään. Siitä pitää huolen systeemi, jota edustukselliseksi demokratiaksi kutsutaan ja joka Suomessa toimii parlamentaarisen demokratian kanssa rinnan. Ja ellei se kaikille ole vielä selvää, niin edustuksellisessa demokratiassa edustaja ei siis ole velvollinen noudattamaan äänestäjillensä antamia lupauksia ja vaaleissa ajamiaan vaaliteemoja, vaan voi vapaasti toimi niitä vastaan ilman mitään seuraamuksia.

Jos otamme yllä kirjoitetun suhteen tarkasteluun otteita vuonna 2015 laaditusta hallitusohjelmasta, niin se kertoo meille kouriintuntuvasti sen, että kaikki mitä yllä kirjoitin on valitettavasti totta. Hallitusohjelman sivulla 9 on eritelty Suomen silloinen tilanne ja jaettu ne neljään kategoriaan; vahvuuksiin, heikkouksiin, mahdollisuuksiin ja uhkiin.

VAHVUUDET

Vahvuuksissa Suomi kehutaan osaavaksi, sisukkaaksi, tasa-arvoiseksi ja ratkaisukeskeiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Lisäksi demokratian kerrotaan olevan vahva ja toimiva, hallinnon luotettava ja instituutioiden toimivia ja niiden seurauksena tilanne on vakaa ja turvallinen. Vahvuuksiksi mainitaan myös puhdas ympäristö ja runsaat luonnonvarat, sekä korkea koulutustaso ja teknologinen osaaminen. Lisäksi vahvuudeksi mainitaan suomalaisten ymmärrys vaikeisiin päätöksiin kriisitilanteissa, sekä kyky investoida uudistumiseen.

HEIKKOUDET
Heikkouksiksi taas katsotaan Suomen taloutta ja kilpailukykyä hankaloittava väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen heikkeneminen, kilpailu- ja riskinottokyvyn heikkeneminen ja sitä kautta tuotantorakenteen kapeneminen, jäykät rakenteet, byrokratia, ylisääntely, normitus ja työmarkkinoiden jäykkyydet. Jäykkyyksistä kerrotaan seuraavan alueellista ja ihmisten välistä eriarvoistumista, nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyttä, sekä huono-osaisuuden kasautumista yli sukupolvien.
Heikkoudeksi mainitaan myös muutosvastarinta, vastakkainasettelu, vastuun ulkoistaminen, apatia, uudistumiskyvyttömyys, johtajuuden puute sekä luottamuksen horjuminen poliittiseen päätöksentekoon.

MAHDOLLISUUDET

Mahdollisuuksiksi on taas mainittu Suomen hyvä maine, pieni koko ja ketteryys, sekä kyky tarjota ratkaisuja maailman ongelmiin. Maailman talouden kasvu, kansainvälisyys, vapaakauppa ja teknologian kehitykset nähdään myös mahdollisuuksina. Maailman megatrendien, kuten mm. urbanisaation,
väestörakenteen muutoksen ja teknologian kehittymisen hyödyntäminen. Mahdollisuudeksi nähdään myös se, että Suomi on osa EU:n sisämarkkinoita ja myös
sijainti Venäjän naapurimaana nähdään taloudellisena mahdollisuutena, koska se avaa portit myös Aasian ja jäämerelle.

UHAT

Uhkiksi taas luetellaan kansainvälisen turvallisuusympäristön muutokset, kuten Venäjän epäsuotuisa kehitys ja voimapolitiikan
paluu, uudenlaiset turvallisuusuhkat, kuten kansainvälinen terrorismi, kyberuhkat, pandemiat ja rajat ylittävä rikollisuus. Lisäksi uhkaksi nähdään se, että Eurooppa ei pysty välttämättä vastaamaan kiristyvään kansainväliseen kilpailuun ja se heikentää talouskehitystä ja johtaa talouksien hiipumiseen. Kansainvälisten
taloudellisten kriisien katsotaan vaikuttavan Suomeen erityisen kielteisesti. Myös elintasoerot, konfliktit, humanitääriset kriisit ja
väestönkasvu, sekä niiden aikaansaamat muuttoliikkeet katsotaan uhkiksi ja niiden uskotaan luovan eriarvoistumista. Uhkiksi nähdään myös ekologiseen kestävyyteen liittyvät ongelmat, kuten ilmastonmuutos, luonnonvarojen liikakäyttö ja ympäristön saastuminen.

Okei, istuvalla hallituksella on siis ollut mahdollisuus käyttää hyödyksi vahvuuksiamme ja mahdollisuuksiamme, sekä parantaa heikkouksiamme ja poistaa uhkatekijöitä. Mitä on saatu aikaiseksi? Jos aloitetaan siitä, että istuva hallituksemme printtaa niinkin arvovaltaiseen dokumenttiin kuin hallitusohjelma sellaisia jargonia, että Suomessa on vahva ja toimiva demokratia, yhteiskuntamme on tasa-arvoinen ja ratkaisukeskeinen, niin tarvitsisiko asiaan enempää edes porautua? Demokratian, eli kansanvallan vahvuus ja toimivuus voidaan yksiselitteisesti osoittaa äänestäjän mahdollisuudella vaikuttaa maan asioihin. Demokratian lähtökohta on, että hallintovalta nousee kansasta ja noudattaa kansan tahtoa. Edustuksellinen ja parlamentaarinen demokratiamme pitää kuitenkin visusti huolen siitä, että tavallinen äänestäjä on ulkoistettu näistä hommista mahdollisimman kauas. Koska tämä tilanne on saanut vapaasti olla vallitsevana Suomessa itsenäistymisestä lähtien, niin en menisi kyllä vannomaan suomalaisten ymmärryksenkään puolesta. Helppo sanoa suomalaisia ymmärtäviksi, kun heillä ei ole mitään poliittisia vaikutusmahdollisuuksia.

Mitä taas tulee heikkouksiin? Mikä hallitusohjelmassa tiedostettu heikkous on saatu neljän vuoden aikana paremmalle tolalle? Ikääntymiselle emme voi mitään, mutta onko huoltosuhteen osalta tehty muuten parantavia toimenpiteitä? Onko jäykkiä rakenteita, byrokratiaa ja ylisäännöstelyä saatu jollain tavalla paremmaksi? Onko alueellinen ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus pienentynyt? Onko nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys saatu kuriin? Ovatko päätökset olleet sellaisia, että muutosvastarinta ja vastakkainasettelu olisi lieventynyt? Onko vastuuta otettu takaisin omiin käsiin, onko johtajuus parempaa ja onko poliittiseen päätöksentekoon saatu lisää uskottavuutta? Siis jumalauta! Mikään ei ole parantunut! Vai voiko joku väittää kirkkain silmin, että Kiky- sopimus, uusi alkoholilaki, uusi taksilaki, työttömien uusi aktiivimalli ja sote-uusituksen vatvominen olisi joitain parannuksia johonkin? Jos oikeasti olette sitä mieltä, niin näyttäkää minulle sitten mielestänne huonosti suunniteltu ja johdettu muutos, niin vertaillaan sitä yhdessä näihin ”parannuksiin”, sekä niiden suunnitteluun ja toteutukseen?

Suomella OLISI mahdollisuudet olla jälleen vaikka mitä, mutta niin kauan, kuin valtionjohdollemme on yrityslobbaus, sekä omien ja sukulaisten yrityskuviot tärkeämpiä kuin valtio nimeltä Suomi ja sen menestyminen, niin niin mahdollisuudet huipputason tavoittamiseksi ovat mitättömät. Suomi on tehnyt melkoiset persnetot tuottavien valtionyhtiöiden lyhytnäköisellä myynnillä kuten myös Venäjälle EU- rintamassa asetetuilla talouspakotteillakin. Ja jos joku pitää Suomea todellakin ketteränä maana, niin miten esim. alkoholilain uudistukseen pystyi kaikessa ketteryydessä kulumaan 6,5 vuotta? Ja miten yhtäkkiä väestörakenteen muutokset voidaan nähdä mahdollisuutena? Eikö meille joka torvesta toitoteta samaan hengenvetoon, että väestön ikääntyminen vie meidät vararikon partaalle? Tämä kaikki toitotus siitäkin huolimatta, että yksityiset eläkevakuutusyhtiöt omaavat kaksi kertaa niin suuren pääoman kuin mitä Suomen valtiolla on velkaa, eli eläköityminen ei meitä konkurssiin aja, vaan syyt siihen löytyvät kyllä ihan muista tekijöistä.

Uhkiksi nähdään sitten taas Venäjän epäsuotuisa kehitys. Siis se kehitys, jossa Venäjä on alkanut reagoimaan siihen, että NATO työntyy vuosi vuodelta lähemmäksi sen rajoja. Suomikin on aiesopimuksensa myötä jo toinen jalka NATOssa, joten on enemmän kuin ymmärrettävää, että Venäjä on alkanut geopoliittiseen liikehdintään. Mitenköhän USA mahtaisi reagoida, jos Venäjä hankkisi liittolaisia Väli-Amerikan maista ja sijoittaisi ydinlatauksensa sinne? Ai niin, mutta Venäjähän olisi silloin aggressori. Ihan niin kuin nytkin, kun sen toimet perustuvat pääasiassa omien rajojensa turvaamiseen. Mutta kun Suomessa ollaan niin EUta ja sen sisäpiiriä, että omat kiveksetkin ovat kuohittu Brysselin omaisuudeksi, niin mitenkä muutenkaan täällä kyettäisiin asiaan reagoimaan? Pandemiat, kuten sikainfluenssa, lintuinfluenssa jne. jotka ovat siis kaataneet väkeä Suomessa jopa ehkä kymmeniä molemmat yhteensä, niin sitä varten on syytäkin valjastaa Pandemrixin kaltaisia rokotuskampanjoita, joilla saadaan taas mitään ajattelemattomat ihmiset rokotuttamaan itseään ja voitot ohjattua oikeisiin taskuihin. Rajat ylittävä rikollisuus on taas hyvin hoidossa meidän vapaan liikkuvuuden puolesta puhuvassa yhteiskunnassa. Rikollisten ja muiden onnenonkijoiden kanssa rajavalvontaa ei voida palauttaa, mutta kun USAn presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin saapuivat Suomeen neuvotteluun, niin hupsista vain ja rajavalvonta oli paikoillaan. Ja nopeasti. Mutta kun kyse on suomalaisten turvallisuudesta, huoltosuhteen heikkenemisestä yms. niin EI. Sivistysvaltiossa ei voi estää ihmisten vapaata liikkuvuutta.

En tiedä. Mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän olisi niin sanotusti ”kirveelle töitä” tässä maassa. Valtaosa ihmisistä ei tunnu tajuavan sitä, kuinka sairaassa maailmassa ja maailmanjärjestyksessä elämme? Osaa ei vain kiinnosta ja se pieni osa, joka ymmärtää ja jota kiinnostaa, ei saa mitään aikaiseksi parlamentaarisin keinoin. Edesmennyt kansanedustaja Tony Halme kuvasi suomalaista eduskuntatyötä osuvasti: Viimeistään kahden kuukauden työnteon ja innostuksen jälkeen huomaat, että kaikki on turhaa. Et pysty vaikuttamaan mihinkään yksin edes eduskunnassa, koska lähes kukaan siellä ei halua muutoksia olemassa olevaan järjestelmään. Mikä voi tappaa motivaation tehokkaammin? Suomalaista ratkaisukeskeistä eduskuntatyöskentelyä ja edustuksellista demokratiaa parhaimmillaan.

 

Nyt myös Facebookissa!

https://www.facebook.com/Takapiru-Mielipidekirjoituksia-yhteiskunnallisista-asioista-1818919304856694/?modal=admin_todo_tour

 

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 2 = 1